Pasi Mäenpää: tiivistelmä

Tiivistelmä esitelmästä Tieteen päivillä 11.1.2009

Lottoaminen on yksi ilmiöistä, joita suomalaiset pitävät erityisen suomalaisina, vaikka peliä on meillä pelattu vasta alle 40 vuotta, eikä pelaaminen meitä muista kansoista erota. Lottopelin historia kietoutuu sattuman merkitykseen eurooppalaisessa kulttuurissa.

Loton juuret ovat yleisemmin peleissä ja leikeissä, joita voi pitää kulttuuria edeltävinä ja siinä mielessä perustavina ilmiöinä. Onnenpeli on pelien peli siinä mielessä, että kaikissa peleissä on läsnä lopputuloksen ennakoimattomuus. Se on peleistä inhimillisin, sillä tiettävästi eläimet kyllä leikkivät muuten mutta eivät onnella. Lottoamisessa realisoituu usko sattumaa ohjaavaan voimaan, nimitettiinpä sitä kohtaloksi, jumalaksi, onneksi tai ansioksi.

Lottopelin juuret jäljitetään 1700-luvun Genovan senaatin valintaprosessiin. Sattumaa pidettiin antiikin Kreikassa varteenotettavana demokraattisena menettelytapana. Nykynäkökulmasta politiikan ja onnenpelin yhdistelmä tuntuu vieraalta. Arpaa käytetään hallinnossamme vain henkilövaaleissa tasatilanteen sattuessa. Moderniin maailmaan kuuluu elämän hallittavuus ja sattuman kesyttäminen. Sattuma on siirretty vakavan elämänalueen ulkopuolelle, mutta samaan aikaan leikillinen elämänalue on laajentunut. Kulutusyhteiskunta mediapeleineen niin politiikan kuin viihteen puolella sisältää leikillistä ainesta, joka muistuttaa sattuman läsnäolosta ja vaikutusvallasta. Lottovoittajien tutkimus puolestaan osoittaa sen, miten vakavaa leikillinen onnen kohtaaminen on.